Syrjemmässä maantiestä matkustaa rauhallisemmin ja halvemmalla, eikä siellä kansakaan ole niin viekasta ja ylenpalttisen varovaa. Siellä kohtaa vielä tänäkin päivänä Sveitsiläisen, jonka saattaa luulla polveutuneeksi suorapäätä Rütlin miehistä tai Arnold von Winkelriedistä. Saattaapa siellä, mikä vielä enämpi on, kohdata matkailijan, joka oikeana kotimaanansa pitää taivasta.
Jospa toki matkalla olisi aina mukana taikasauva, josta käy se taru, että kellä sellainen sauva on, hän huomaa, missä kultaa on kätkettynä! Semmoisen sauvan avulla näkisi heti matkatoveristaankin, piileekö hänen sydämessään kultaa. Monikin istuu äänetönnä ja kylmänä kuin kivi, ja sittenkin on hän kultasuonia täynnään, odotellen vain taikasauvan kolausta.
Niinpä olin kerran laskeumassa alas Rigiltä muutamain muukalaisten kanssa. Me olimme toivoneet saavamme nähdä siellä auringon nousun, mutta näkemättä se meiltä oli jäänyt, meiltä, niinkuin sadoilta muiltakin. Torviin siellä kyllä oli puhallettu, tietysti eri maksua vastaan, mutta päivä kulta ei suvainnut näyttäytyä, jonka vuoksi ihmiset olivat, kylmästä hytisten, peitteineen, päähineineen, kaattuvineen pujahtaneet vuoteisiinsa. Sattumoisin oli meitä nyt joitakuita yhdessä, ja matkamme piti alas Zugin järvelle. Muutamat toruivat kovia vuoteita, toiset kalliita laskuja, kolmannet torvensoittajia, neljännet armasta aurinkoa, kukin kielellänsä ja murteellansa. Torua näet osaa kaikilla kielillä, ja äkäinen ihminen on yhtä epähauska kaikkialla maailmassa.
— Entäs te? — sanoi minulle muuan seuralaisista, — Tehän ette sano mitään.
— Minä teen, niinkuin tekin, — vastasin minä, — ettehän tekään mitään sano.
— Sen taidon olen jo aikaa sitten unhoittanut. Kiitollinen pitää olla kovastakin päivästä.
Tuohan helähti hopealta. Minä katsahdin miestä silmiin: niissä asui niin herttainen vilpittömyys.
— Niin, — virkoin minä, — eihän se parku pahasta päivästä päästä.
— Eipä suinkaan, — liitti hän, — ja perästä sittenkin huomaa, että
Herra on hyvää tarkoittanut.
Minä huomasin, että hänellä oli auringon piiloittumisen johdosta sama lohdutus kuin minullakin. Hän oli nähnyt toisenlaisen auringon nousevan, ja ken sellaisen on nähnyt, se saattaa olla lohdutettuna.