Seuraavana sunnuntaina kannettiin ruumis kirkkoon. Pastori piti ruumissaarnan, kehoittaen lapsia ja sukulaisia säilyttämään rauhaa keskenänsä. Minun tuntui silloin niin haikealta sydämessä. Tuntui kuin olisi kirkkoherra aavistellut jotain, mikä vast'edes oli tapahtuva. Tulin sitten noin sattumoisin katsahtaneeksi surevien penkkiin: siellä istui Elsbet, Hunaja-Friedl'in leski, niin kalpeana, ei kyyneltäkään silmässä.
— Kuinkahan siinä lopulta vaan käynee? — ajattelin itsekseni.
Hautausmaalta lähdettiin surutaloon maahanpanijaisiin. Minä astuin ensimäisen vaimon veljien kanssa, jotka puhelivat siitä, kuinka lapset ensimäisestä avioliitosta saavat periä tuon kauniin talon. Minulle johtui mieleen jotain. Minulla kun vielä oli neljän tunnin verran aikaa, kutsuin Elsbetin ulos puheilleni. Hänen täytyi, niin kalpea kuin olikin, passailla vieraita, jotka jo rupesivat käymään iloiselle tuulelle. Sellainen on miehillä paha tapa, nähkääs, hyvät herrat, että kun Herra Jumala tulee vakavana tupaan kuoleman kera, niin peijaisilla Hänet sieltä pois häädetään. Syömiseltä ei muille ajatuksille sijaa jää, vaikka kukapa se ruokaa ajattelisi, kun suru sydäntä kalvaa, ja millekäs sen ruuan luulisi maistuvan siinä, missä vast'ikään ruumisarkku seisoi! Elsbet tuli, ja minä sanoin hänelle:
— Elsbet! — sanoin minä, — pitäkää te vaan kiinni orpoin isästä ja leskein holhojasta, sillä tiedättehän te, että leski se on talo kattoa vailla, ja vettä siihen sisään sataa ja lunta, ja olettehan te lukenut, mitä Lukas kirjoittaa 18:nessa luvussaan väärästä tuomarista, ja senkin te tiedätte, kuinka jokainen osalle pyrkii, kun ei vaimolla enää ole miestä.
Hän katsahti minuun niin kiitollisena.
—- Kiitos, serkku, — sanoi hän, — kiitos lohdutuksestanne! Kylläpä se minulle ja lapsille tarpeen onkin.
— Kuulkaas, Elsbet, — virkoin minä, — älkää panko pahaksenne, jos kysyn: tottakai Friedli piti aikoinaan huolta siitä, että te saatte pysyä talossa?
— Piti kyllä. Talossa saan olla lapsineni niin kauan kuin elän.
— Sitten on kaikki hyvä. Pitäkää tallessa paperi, että on tarvittaessa käsillä. Ja jos jotain tarvitsette, niin älkää unohtako serkkua. Pankaa valjaisin ja tulkaa meidän puolelle. Ja Jumalan haltuun nyt! Herra auttakoon teitä kovimman ajan yli!
Ulkona pauhasi järvi, ja tuuli jyskytteli akkunan luukkuja. Isäntä lähetti tyttärensä katsomaan, oliko valkeat kaikki sammutettu ja oliko palvelusväki jo makuulla. Saatuaan tietää, että kaikki oli hyvässä kunnossa, härppäsi ukko vielä kerran tuopistansa ja jatkoi: