Mutta Huippulan kappelin poika ei malttanut vaieta, vaan alkoi soittamaan suutaan.
"Nyt Juhan'auta, mies, käy sun kelvaten", lausui hän. "Onkos se enää laitaa? Niinkuin vihelletty kyykäärme karkasi tuo pirpana, hampaat irvissä, herran käsivarteen. Ja puri, ja ihan maasta nosti ylös ja katuun löi. Nyt sinut, mies, perii västinki ja maarstranti. Minä olen kova vierasmies."
Yleinen mielipide kääntyi Huippulan poikaa vastaan. Olisiko niin käynyt, jos herran sijassa olisi ollut joku työmies, on tietymätöntä.
"Ilakoitsetko sinä senkin räivätty lähimmäisesi vahingolle?" ärjäsi muuan punakka teurastaja ja katsoi kiukkuisesti puhujaan.
"Ja oletko hyvilläsi siitä", jatkoi eräs notkea aliupseeri, "että pääset todistajaksi? Sitäkö naurat?"
"Sinä hapsinkakkiainen", lisäsi Orimattilainen talonisäntä.
"Tarvitsisit mies költeriisi", uhkasi Härmäläinen timmermanni.
"Antakaa hänen olla", pyysi Eero, "hän on kappelista."
Herra ehti jo lähelle poliisimiehiä.
"Korjaa nyt luusi joutuun", kehoitti teurastaja Eeroa, "joll'et tahdo saada noita niskaasi. Jos muuten arvaat yrittääkään pakoa tuommoisella kirpulla."