Huippulainen käänsi purtensa myötätuuleen.
"Tuollako hevosella?" virkahti hän ihmetellen. "Jos te olisitte nähneet. Se menee kuin vietereillä, se juoksee kuin synti, se ravaa niin että korvat vinkuu… Jos te olisitte nähneet; mutta te ette ole nähneet."
"No, no, on niitä nyt nähty parempiakin", suutasi aliupseeri.
"On niitä nähty", jatkoi teurastaja, "vaikka ei oo syöty, sanoi
Hämäläinen silakoita."
Asettaa kuolaimet ruunan suuhun ja istua rekeen kävi Eerolta yhtä pikaan kuin ajatus.
"Tuo ruskea valakka tuossa", lausui Eero hätäisesti, on kumppanini hevonen, "jos joku katsoisi…"
"Älä nyt huoli siitä", lausui Huippulan poika, "kyllä minä sen katson. Käännä nyt vaan hiiresi liesuun."
"Ja anna sen ottaa ja jättää maata", lisäsi Orimattilainen.
"Niin että lieppinä jälessä käy", jatkoi teurastaja.
"Ja tuli ja savu kavioista näkyy", pitkitti Härmäläinen timmermanni.