"Siunatkoon!" lausui hän vielä silloinkin, kuin Eero tuli tallista sisään ja haki silakkakupin pöydälle, ruvetakseen tyydyttämään hiukaistustaan.
* * * * *
Kelirikon aikana keväillä ajoi Eero ruunallaan kotini rappusien eteen.
"Olen menossa kirkonkylään", virkkoi hän sisään astuttuaan ja hyvänpäivän sanottuaan, "rukiita lainaamaan kauppiaalta…"
"Istukaa kiireemmäksi", keskeytin hänet, hyvilläni, että kerrankin saisin kuulla hänen omasta suustaan Helsingin-matkan.
"Mutta", jatkoi Eero jaotti puoliarkkisen taskustaan, "tästä puuttuu minun nimeni sekä takausmiesten ja todistajain."
Puolituntisen kuluttua oli paperi valmis ja me olimme kahdenkesken.
Heitin täkyni veteen virkkaamalla:
"Teitin oli, kuulin ma, käydä kylmästi ennen Joulua Helsingissä."
"Oli niin, perin oli", vastasi Eero ja sytytti nysänsä.
Savutellessaan hän sitte kertoi minulle Helsingin-matkansa. Loppuun jouduttuansa virkahti hän: