Ilmarilla ei ollut niin suuria kerrottavia. Hänen isänsä hoiti virkaansa ja kappalaispuustelliaan yhtä innokkaasti kuin ennenkin.
"Entä Saima? Mitä hänestä?" urkki Kaarlo.
"Saima häärii talonemäntänä."
"Mokoma veli sillä Saimalla talonisännäksi, kuin ei nai, eikä tuo emäntää taloonsa, vaan rääkkää sisartaan… Ja Aino siskosi?"
"Hänestä ja Saiman veljestä saat kuulla näistä", vastasi Ilmari ja otti pöydänlaatikosta neljä kirjettä, jotka oli saanut Kaarlon poissa ollessa.
Luettuaan kirjeet ihmetteli Kaarlo:
"Vai menee Saiman veli seminariin ja siskosi opettajattareksi kirkonkylän kansakouluun. Saima jää siis yksin ja Ainosta tulee ruotsalaisten silmätikku. Mutta kyllä se tyttö pitelee puoliansa siinä kuin joku toinenkin."
"Ja onhan hänellä rovastivanhus suojelijanaan."
"Ei suinkaan Saiman veli virkaa varten mene seminariin."
"Eihän toki."