"Sitä suurempi syy sinulla on mennä kotiisi jakamaan yhdessä kovanonnen päivät isäsi kanssa", sai hämmästynyt Ilmari vihdoin lausutuksi.
"Isä konkurssitilassa ja poika hunttioimena… Ei, minä en lähde kotiin. Minun rangaistukseni on suurempi kuin…"
"Minne sitte menisit? Tätisihän muuttaa tällä viikolla."
"Minä menen vaikka minne, menen vaikka Sörnääsiin; tottahan kameraalitutkinnon suorittanut ylioppilas voi leipänsä ansaita. Anna tänne kello ja sormus, sillä minä en…"
Ilmarin kärsivällisyys loppui.
"Mene sitte," lausui hän vihaisella äänellä, "vaan kelloa ja sormusta en anna, sillä ensimmäiseksi työksesi juot ne ja sitte…"
"Ja sitte?"
"Majaudut Antipoffiin."
"Hyvästi, hyvä herra! Kuin joudut Helsingissä käymään, niin älä unhota pistäytyä Antipoffissa."
Kaarlo läksi.