"Heikki ja Jaakko."
"Ja hömppelö pöppelö."
"Ja hömp … pömp…"
Laverrus loppui kuin Viisa tuli huoneesen. Hänen pukineensa olivat samanlaiset kuin Ilmallakin, väri vaan tummempi, joten valkoiset pitsit, joilla se oli reunustettu, paremmin pistivät silmiin.
"Minua ei ensinkään vielä uneta", lausui hän ja alkoi selailemaan kirjoja, joita oli jommoinenkin joukko pöydällä.
"Ei minuakaan", myönsi Ilma ja istui Heikin kanssa kiikkutuoliin.
"Panin teetä kuumenemaan."
"Sepä oikein. Luemme ja valvomme tänä iltana hiukkasen."
"Kuten niin monena lauantai-iltana olemme tehneet. Tänä iltana olemme vanhan tavan mukaan sangen virkut."
"Heikkiäkään ei vielä uneta, saati sitte meitä. Kuinka minun tulee ikävä sinua, poika hömppelö pömppelöni."