"Missä?"
"Maltahan kuin kerron. Pikku Eerikki sairasti kovasti; isäni ei pystynyt mihinkään muuhun toimeen kuin työhön ja … veronmaksu lähestyi. Ainoa hevosemme oli kykertyä alinomaisessa kiskomisessa. Tapoimme vanhan lehmän, lakaisimme hinkaloimme pohjat puhtaiksi ja minä lähdin Helsinkiin Maaliskuun kovissa pakkasissa myymään lihoja ja kahta kauratynnyriä. Paluumatkallani tuli Mätäkiven mäellä juopuneita vastaani. Kuulin heidän huutonsa jo kaukaa, näin heidän hurjan ajonsa ja mäen päältä alkain ja vältin niin syrjään kuin taisin. He kilpailivat ja joutuivat mäen alla rinnakkain. Huusin, mutta eivät hiljentäneet raivoisata tuloansa. Tahaallanko, vaiko vahingossa, en varmaan tiedä, mutta he kumoon ajoivat hevoseni ja rekeni aisan poikki ja menivät menojaan. Jäin mäen alle kylmissäni itkemään ja vaikeroimaan. Oikeaan käsivarteeni olin saanut kipeätä. Tiesi miten minun olisi käynyt, joll'ei isäsi jälkeen tulevana olisi joutunut avukseni. Hän tunsi minut, vaan minä en häntä. Hän auttoi hevoseni ylös, sitoi nuoralla aisan kiini ja me lähdettiin kulkemaan yhdessä, minä edellä huonolla hevosellani ja isäsi jälessäni hyvällään. Ensimmäiseen taloon vei hän minut väkisten lämmittelemään, kuumensi juomalasillisen hyvää viiniä ja pakotti minut juomaan sen kaikki. Minulle tuli lämmin ja käsivarteni särkö lieventyi. Joka peninkulman päästä poikkesimme lämmittelemään, joimme kuumaa viiniä ja kahvia. Muuten olisinkin ehkä konttunut, sillä ilma oli tuiman kylmä eikä ylläni ollut muuta päällysvaatetta kuin lyhyt palttoo. Viimeisillä kahdella peninkulmalla kuin aurinko jo oli laskenut, kääri isäsi minut lammasnahka-peitteesen, joka hänellä oli reessään. Minä voin sen sisässä niin hyvin että nukuin. Kuin heräsin, niin oli hevonen riisuttu edestäni ja minä olin … täällä, Kilpijärven pihassa. Isäsi seisoi vieressäni ja lausui minulle: 'Sinun täytyy jäädä meille yöksi, sillä hevosesi ei jaksa enempää, vaan väsyy taipaleelle.' En kainostellut yhtään, vaan tulin sisään isäsi kanssa. Ensimmäiseksi näin sinut…"
"Herrainen aika. Vaaleaverinen nainen olit siis sinä. Minä muistan tulosi, olosi, menosi niinkuin uninäköäni."
"Minusta ja sinusta tuli oitis hyvät ystävät. Eerikille ostetuista tortuista annoin sinulle yhden ja se täytyi minun syödä puoleksi sinun kanssasi. Sinä osasit satuja ja minä osasin laulaa."
"Opetit minulle: Kreivin sylissä istunut."
"Ja sinä juttelit minulle sadun paimenpojasta, joka ratsasti ensin vaskisella, sitte hopeisella ja viimeiseksi kultaisella hevosella kuninkaan linnaan prinsessaa noutamaan."
"Aivan niin. Se on minun lempisatuni, samoin kuin 'Minä seisoin korkialla vuorella' on lempilauluni."
"Ja tässä kamarissa ja tuossa samassa sängyssä makasimme yhdessä.
Muurivehreä ei vielä läheskään silloin ylettynyt ympäri."
"Poislähtiessäsi aamulla lupasit minulle tulevasi pian takaisin."
Viisa naurahti.