"Voi sitä mun hyvää isääni. Ja sormus ei ollutkaan sormessasi."
"Ei, sehän harmittikin minua, kuin unhotin sen. Vaan minä teeskentelin. Valhekyynel silmässäni lausuin surullisesti: Sinä siis petit minut, etkä viekään omaasi, kuten lupasit. Siihen näytös loppui. Arvaat helposti mitä sitten seurasi."
"Täydellisesti. Voi sentäänki!"
"Äiti … rakastaa … isää…" puhui Heikki unissaan.
Viisa ja Ilma katsahtivat toisiinsa. Pari silmänräpäystä ehti kulua.
"Äitini", virkkoi Ilma kiertäen kätensä Viisan kaulan ympäri.
"Tyttäreni", vastasi Viisa ja veti hänet syliinsä.
"Heikki ja Jaakko", lausui poika unissaan.
"Ja hömppelö pömppelö", lausui Ilma ja painoi tulisen suutelon äitipuolensa huulille.