"Matti hooi!" huusi hän tuon tuostakin, niin että kuului yli pellon, mutta Mattia ei vaan näkynyt.
"Ja minä kuin hävitän vielä päiväni tässä teidän kanssanne", harmitteli mies. "Hakekaa nyt sitä elävää, niin kyllä saatte hakea tarpeeksenne. Aamos parka! Muistatpa ikäsi tämän tönön pojan. Sanokaa minua houkkioksi, joll'ei se poika vielä kerran roiku tolpassa ja kulje vanginkyydillä."
"Älkää puhuko, Silponen, noin; teillä on itsellännekin lapsia", rohkeni Eliinan äiti varoittaa sydämmetöntä.
Silponen lähti.
"Jeesus auttakoon! Mikäs nyt tulee eteen?" huokaili äiti.
"Älä nyt tule mokomasta hulluksi", lohdutteli Eliinan äiti.
"Johan vähemmästäkin."
"Silponen valhetteli. He ovat kiusoitelleet Mattia, usko se.
Jumalaton, minkälaisilla puheilla…"
Armoton mies pysähtyi ja kaatoi vielä tärpättiä, vaimoille huutamalla:
"Jos olisi minun poikani, niin kerran päivässä syödä ja kahdesti selkään ja sitä vuoden ympäri, sen minä sanon vaan."