"Jos en muuta, niin tulenhan toki käytökseltäni norjemmaksi. Ja tottapahan vaikuttavat henkisiinkin…"
"Saat maailmanmiehen ja keikarin arvon."
"Ei haittaisi sekään. En vahingoitu siitä, että ravistelen koulupojan tomua ruumiistani ja höylään hieman persoonaani. Ja ilman sitä, niin tiedät, että rintani ei ole vahvimpia. Liinakin pelästyi yskääni ja varoitti rasittamasta itseäni. Tiedät jo senkin että viime kirjeessäni hänelle kosketin tähän lepovuoteeni… Niin, minä katselen nyt ympärilleni ja levähdän kahdeksavuotisen työni päälle tämän lukuvuoden."
Ilmari vaikeni. Ensi kerran elämässään olivat ystävykset erimieliset.
"Ja nyt minä lähden."
"Minne?"
"Ilmoituttamaan itseäni joko sitte tanssikouluun, tai…"
Kaarlo katkasi lauseensa ja ääni oli vähän epäröivä.
Kuin hän oli valmis lähtemään ja päällysvaatteen napit olivat kiinni ja pieni keppi miehellä kädessä, nousi Ilmari ylös, läheni häntä ja kysyi, laskien molemmat kätensä hänen olkapäilleen:
"Sano suoraan minulle, tunnetko rinnassasi kipua?"