"En."
"Tunnetko tarvitsevasi levähdystä?"
"En."
"Lähde sitte!"
He nauroivat molemmat ääneensä ja Kaarlo lähti.
Vasta myöhään palasi hän iloisena ja rallattaen jotakin laulunpätkää Glunteista. Ilmari loikoi sohvalla pitkällään ja veisteli kynsiään. Saimalle oli hän kirjoittanut ja kirje oli pöydällä valmiina seuraavan päivän postiin. Kaarlo keksi kirjeen, otti sen käteensä, katseli osoitekirjoitusta ja välttääkseen tutkistelua ja johtaakseen puhetta toisaanne, virkkoi:
"Kuinka sinun käsialasi, samalla kuin se on kaunista, kuitenkin on yksinkertaista ja vaatimattoman näköistä. Kuin minä tahdon kaunista, niin tulee se semmoista pöyhkeilevää…"
"Aika mies ja viitsit loruta", keskeytti Ilmari. "Sano kumpi voitti,
Corpus jurisko, vaiko hyppy?"
Kaarlo ei kierrellyt, vaan vastasi suorastaan: "Hyppy", ja hyrähti päälle: "O hvad lifvet dock är skönt."
"Voi sitä miestä!"