"Kymmenen vuoden kuluttua on tässä vieraat hallinneet jo viisi vuotta, usko se", keskeytti Matti. "Ja sinä ja minä palvelemme nyt viimeistä vuotta; vai mitä?"
"Hyvänen aika! Mihinkä paremmillemme tästä nyt menemme?"
"On sitä leipää muuallakin."
"Ja syöjiä vaan puuttuu, niinkö?"
Matti joutui kireemmälle, kuin luulikaan.
"Menemme vaikka Amerikkaan", vastasi hän hädissään.
Mutta silloin rupesi Eliina nauramaan ja löi leikiksi koko jutun.
"Silposen Jussi tuli sieltä viime viikolla kotiin," lausui hän nauraa hohottaen, "ja vakuutti että Amerika on valmis ja kaikki työt siellä tehdyt; muuta ei tekemättä kuin aidat punomatta."
Nauru saattoi Matin niin ymmälle, ett'ei muistanut edes huomauttaa
Jussin olevan päälaiskan.
Samana päivänä sanoi huonomuistinen Matti nuoremmalle rengille: