"Sinäkö se kolmas olet, vaiko minä?"
Nimismies hymyili heille molemmille. Matti oli hänen Mattinsa, Eliina oli hänen rouvansa Eliina; Eliinaa nimismies teititteli, Mattia sinutteli; Mattia rouva teititteli, Eliinaa sinutteli.
"Matti tarkoittaa, että meittiä miehiä nyt on kolme", selitti nimismies.
"Kas vaan", ihmetteli Eliina ja poistui hetkiseksi.
Nimismies ja Matti pakinoivat ilmasta, kevääntulosta ja niistä näistä, siksi kuin Eliina tuli ja täytti uudelleen kupit.
"Nyt on varpahaiset talossa ja nyt jätetään pohjat", komensi nimismies tuodessaan konjakkikarahviinin pöydälle.
"Ja pojan ja onnentuojan", lisäsi Matti lorahuttaissaan kuppiinsa hienoa juomaa.
Puhe alkoi sujumaan.
"Onko eilisen postin Suomettarissa Natun arvoituksen selitystä?" kysyi Matti.
Nimismies ryhtyi aukoilemaan sanomalehtiä ja sill'aikaa täytyy meidän, käsittääksemme Matin kysymystä, tehdä lyhyt poikkeus ja selvitys. Pitäjän köyhä lukkari ja rikas kunnanesimies olivat nimittäin riitautuneet keskenään kunnan yleisistä asioista ja hämmästelivät toisiaan Suomettaren palstoilla. Edellinen käytti nimimerkkinään Latua, jälkimmäinen Natua. Hiljattain oli lehdessä kaikenlaisena Natun lähettämä arvoitus: "Mitkä ovat ne, joita talvella pidetään seljässä ja suvella vatsassa?"