Nimismies tähtäsi kaikenlaisiin ja lukikin siellä näin kuuluvan selityksen:
"Natun lähettämän arvoituksen selitys on: K——n pitäjän lukkarin turkit, jotka joka kesä ovat leivänpanttina."
Pureva iva kiukutti ja nauratti yhtä aikaa nimismiestä ja Mattia. Silmänräpäyksen ajassa unhotettiin kuitenkin Latut, Natut ja puoletkupit, sillä nimismies putkahti yht'äkkiä, pudotti lehden kädestään, otti sen jälleen takaisin ja katsoi siihen entistä tarkemmin ja huudahti samassa:
"Sinä Kaitalan Matti ennustit oikein; poika toi onnen; minä olen voittanut palkintolainan arpajaisissa kolme tuhatta taaleria."
"Siinä se nyt oli, penturissa", hemahti Matti, mutta sitä ei nimismies enää kuullut; hän oli silloin sanomalehtineen rouvansa luona.
"Me voitimme, me voitimme (monikkomuotoa käytti nimismies hyvällä päällä puhellessaan Matille) kolme tuhatta taaleria", hoki onnellinen isäntä rengilleen, tultuaan rouvansa luota, ja vaati tätä kuumentamaan jäähtyneet pohjat. Matti oli isännälleen mieliksi ja pirahutti karahviinista pikkuisen entisen lisäksi. Keskusteltiin sitten intoisesti. Kauramäen talonkauppa päätettiin tehtäväksi viikon ensimmäisenä arkipäivänä; irtainta, niinkuin eläimen rehua, karjaa ja viljaa päätettiin niinikään ruveta heti hankkimaan ja kuulustelemaan.
"Aamoksen sinä kait tahdot taloon myöskin", puhui nimismies.
"Minkälainen hän on miehiänsä?"
"Ahkera kuin muurahainen, kaivaa työtä vaikka maan alta, mutta muuten hitaanpuoleinen."
"Hitaan työt tulevat tehdyiksi."
"Vaan laiskan jäävät tekemättä."