"Seuraan", vastasi Aamos rohkeasti.
"Tulkaa sitte", käski Matti ja otti kirveen ja köyden käteensä.
He läksivät tikapuita kohden; ne olivat pystytetyt rappusten viereen tuvan puolelle, jossa kuumuus oli ankarin. Matti teki köydenpäähän mutkan, heitti sen ylös osaavalla heitolla tikapuiden toiseen sääreen ja veti ne sitte alas.
"Tarttukaa kiinni", kehoitti hän Aamosta, asettuen itse toiseen päähän kantamaan.
Väkeä tuli auttamaan heitä kuin pääsivät loitommaksi tulta, ja tuota pikaa saatiin tikapuut pystyyn salinpuolelle, jossa vähemmin kuumensi. Aamoksen seuraamana nousi Matti niitä myöten katolle ja hakkasi minutissa, kahdessa pärekattoon aukon; sakea savu tuprusi siitä ylös. Savusta huolimatta katosivat Matti ja Aamos aukkoon ja menivät pelastamaan Kaitalan isäntää. Silmät kiinni ja harvaan hengittäen kulkivat he ylisiltä, kuuman savun tahtoessa tukahuttaa heidät, vinttikamarin ovea kohden. Hukka-askelta eivät astuneet ja Matti sai avaimesta kiinni; ovi oli sisäsalvassa eikä auennut. Aamos veti tulitikulla valkeata ja Matti murti oven rikki lukon kohdalta. Kaitalan isäntä makasi täysissä vaatteissaan sikeässä unessa, eikä herännyt, vaikka Matti häntä nosti istumaan; henkensä löyhkähti väkevältä.
Päistäreet, joilla välikatto oli peitetty, syttyivät samassa viheltäen palamaan ja paluutie oli katkaistu.
"Tässä ei ole aikaa viivyttelemään", lausui Matti, kuin ylinen oli valkean vallassa ja savua tuli oven rikkiöimestä kamariin. "Sitokaa Aamos köydenpää tuohon rautaiseen kohentimeen, minä vyötän toisen pään hänen ympärilleen."
Sitte löi hän akkunan rikki ja nosti siitä veljensä alas, Aamoksen päästäessä köyttä vähävähältä valumaan, siksi että väkijoukko ylettyi ottamaan pelastetun vastaan ja köyden auki.
"Ja nyt lähdette te, Aamos", päätti Matti ja sitoi köyden Aamoksen ympäri kainaloiden alitse, niinkuin äsken veljensäkin oli sitonut. "Teittä olisi hän kuollut, sillä minä en olisi osannut tänne kammariin, joka minun aikanani ei vielä ollut käytännössä, en ainakaan niin pian; päistäreet olisivat ehtineet syttyä ja silloin…"
Rikkinäisestä ovesta pääsivät liekit jo seinäpapereihin, kuin Matti asetti kohentimen poikittain akkunan karmilautoja vasten ja laski itsensä köydellä alas. Suosiollisilla silmäyksillä katselivat häntä nuoret ja vanhat ja kiitoksia kuului joka taholta Matin uskaliaisuudesta ja alttiiksiantavaisuudesta. Mattia eivät mielenosoitukset miellyttäneet ja hän puikahti kenenkään huomaamatta lähtemään kotiin, nähtyään että oli ryhdytty tarpeellisiin varokeinoihin tulen estämistä varten; naapuritaloihin ja läheisien huoneiden seinille ja katoille oli levitetty märkiä lakanoita ja raiteja.