"Minäkö vihaisin sinua? Älä punnitse itseäsi väärällä vaa'alla, vaikka sanon, että kevytmielinen ja tuhlari olet ollut aina, vaan koiramainen ja häijy et ole ollut koskaan, et minulle, et kenellekään."
"Sanasi soivat oudoilta korvissani; ne ovat tottuneet roistonnimeen."
"Ja nyt vielä kaksi kohtaa ennenkuin lähdet", keskeytti hänet Matti. "Älä halveksi eläkä häpeä työtäsi, ammattiasi. Kierrä vieraita seurakuntia, jos et tahdo näillä mailla liikkua. Kuin pilkkaajan tapaat ja hän sanoo sinulle: 'Katsokaa, entinen Kaitalan isäntä hakee lumppuja', niin älä suutu hänelle, sillä ei hän niin pahaa tarkoita, kuin ehkä luulet ja sanansa kuuluvat. Jos sinulla on aikaa, niin tarjoo hänelle tupakkia piippuunsa, äläkä ole millänäsikään hänen pilkastaan. Kehu tavaroittesi hyvyyttä ja mainitse ikäänkuin sivumennen, kuinka keisarilla par'aikaa on kova paperin tarves, sillä uusia lakeja ja asetuksia tarvitsisi julistaa kansalle tusinoittain vanhettuneiden sijaan. Ja että hyvä pääsisi leviämään tänne, tuonne ja joka paikkaan, salpaamaan pahaa ja sen valtaa, niin täytyy isäntämiestenkin lähteä toimiin, hakemaan räsyjä, jotta paperia saataisi joutuun keisarille ja alammaiset tulisivat suojatuiksi väkivallalta, vääryydeltä ja pilkalta. Toiste tavattuanne olette vanhoja tuttuja ja hän tarjoaa sinulle piippuun, sillä, niinkuin sanoin, ei hän niin pahaa ajatellut, kuin lausuneeksi tuli. Se oli ensimäinen kohta."
"Sinä ajattelet virstoittain ja puhut kuin koulunkäyneet."
"Toinen kohta on tämä: Jos viinanhimo herää sinussa ja voittaa sinut, niin että menetät antamani, niin tiedä, että annan toiste, kolmannesti ja annan aina kaikki, mitä itsestäni irti saan, siksi että säälit minua ja voitat himosi. Ja sen voitat, kuin koetat ja muistat vaan olevasi veljeni ja isäni poika. Niin … ja tuon navetan oven hakkaan matkalla ollessasi korkeammaksi, että saat Pekan suojaan kotiin tultuas levähtämään viikoksi kahdeksi. Heinät eivät ole kalliita kesällä saat niitä tehdä Kauramäen niitynmetsistä. Eihän tässä ole hädänkaunaa."
Matti ei ennättänyt takaisin Kauramäkeen, kuin veljensä jo lähti uuteen ammattiinsa. Aamoksen kanssa Matti katseli kartanolla, miten veli hiljalleen juoksutteli Pekkaa ja pysäytti sen kauppiaan kohdalle.
"Hyvässä alussa on puoli loppua", huomautti Aamos.
"On niinkin, on enempikin", lisäsi Matti, "ja varsinkin kuin pääsee uuden tien alkuun."
Ahkerassa työssä ja puuhassa kuluivat päivät ja riensivät vuodet eriuomaisemmitta tapauksitta. Matilla oli poika ja tytär, nimismiehellä niinikään. Antero kävi lyseota ja kuin Katri pääsi kansakoulusta niin Jooseppi ja Kaarina alkoivat vasta toista vuottansa.
Matin veli paransi elämänsä ja harjoitti työtänsä uutterasti. Jouten ei ollut kotonakaan, vaan osti timantin ja rupesi lasinleikkaajaksi väliajoillaan, milloin ei ajanut pitäjillä. Matin äitiä hän kutsui äidikseen ja Katri ja Jooseppi kutsuivat häntä sedäkseen.