Aamos ja Pekka kuolivat yksiin aikoihin.

Antero herra teki vuodessa vuoden tehtävät ja tuli eräänä Toukokuun päivänä, valkoinen lakki päässä ja valkoinen mieli rinnassa, Kauramäkeen. Matti häntä ensimmäisenä tervehti maisteriksi.

Kaarina kävi tyttökoulun lävitse ja meni sitte kihloihin pappilan maisterin kanssa.

Kaarinan esimerkki tarttui Katriin, vaan Katrin kihlaus tapahtui mutkikkaampia teitä kuin Kaarinan. Kahdeksantoista vanhana teki Katrin mieli meijerikouluun, mutta Matti oli vanhoillinen ja lausui jyrkästi kieltoansa. Nimismies aikoi käyttää kavaluutta ja käski Katrin tuomaan puoletkupit kamariin. Niitä Matin kanssa hörppiessä aikoi panna hän parhaansa liikkeelle, puhua, jonka taisi, tiedon, taidon ja sivistyksen tarpeellisuudesta ja tärkeydestä. Katri jäisi kuuntelemaan ja auttamaan. Jos Matti yhä vetäisi vastahankaa ja he viipyisivät, niin tulisi Eliina hakemaan Katria ja jäisi hänkin pinnistämään Mattia. Rouvalla olisi sitte asiaa Eliinalle ja Kaarina ja Jooseppi tulisivat hekin viimeksi rytyyn ja sitte tehtäisi kuuma yhteisryntäys, kunnes uppiniskainen voitettaisi. Semmoinen oli sotasuunnitelma, jonka onnistumisesta ei kukaan sotureista epäillyt. Vaan Matti saikin vihiä ansasta, ja kuin Katri käski häntä nimismiehen kamariin, niin lähti hän joutuin ulos ovesta ja mutisi mennessään kaatuneesta pellonaidasta, joka kiiremmän kautta oli tuettava.

Tuli sitte Antero maisteri kotiin kesälomalle ja Katri jutteli hänelle onnistumattomat kokeet. Antero miettimään tunniksi kahdeksi, siksi että löysi avaimen. Hän käski kaikkien taistelijain olemaan saapuvilla Matin syödessä päivällistä. Matti vainusi taaskin, että oli tavattomia tekeillä, kuin tupaan vähitellen tuli käsketyitä ja nousi kesken syöntiään pöydästä, aikoen lähteä karkuun. Nimismies tuli häntä ovessa vastaan ja pyörähytti hänet takaisin virkkoen:

"Nyt puhutaan asioista."

"Minun tyttärestäni…", mutisi Matti ja katsoi ulos akkunasta ohrapeltoon.

Antero astui samassa sisään.

"Isäni, äitini, sisareni, Eliina, Jooseppi ja minä", lausui hän totisella äänellä, "me kaikki menemme Katrin edestä täydelliseen takaukseen, niinkuin omasta itsestämme, ettei hän pane hattua päähänsä, eikä ota päivänvarjostinta käteensä meijerikoulusta tultuaan, vaan käy liinapäässään kirkossa kuten tähänkin asti ja hoitaa Kauramäen lehmiä entistä paremmin, joka vakuutetaan Kauramäen kartanossa…"

"Jaa menettekö?" kysyi Matti ja käänsi katseensa ohrapellosta takaajiin.