"Menemme", vastasivat kaikki niinkuin yhdestä suusta, paitsi nimismiestä, joka piteli vatsaansa.

"Menköön Katri meijerikouluun", sanoi Matti ja kävi jälleen pöytään.

Sillälailla pääsi Katri Mustialan meijerikouluun. Siellä he oppivat lähemmin tuntemaan toisensa, nimittäin Kaitalan uuden isännän vanhin poika ja Katri. He sattuivat elämään suotuisemmissa olosuhteissa kuin Matin äiti ja kukaan ei pyrkinyt erottamaan heitä. Arvoasteista ei kukaan hiiskahtanutkaan, kilvan vaan kiittelivät, kuinka nuoret sopivat toisilleen ja kuinka kaunis pari tulee pitkästä ja hoikasta pojasta ja suurisilmäisestä ja kepeäjalkaisesta tytöstä.

Matin paikatessa silojenrahkeita ja Anteron pitäessä hänelle esitelmää uudenaikaisesta pellavan-puhdistuskoneesta astui nuori mies sisään. Hän oli puettu kotikutoisiin vaatteisin ja kaulassa oli musta silkki. Tulija tervehti ensin Mattia ja sitte maisteria. Katri oli tulossa kyökistä tupaan, vaan huomattuaan äskentulleen seisahtui hän kynnykselle ja punehtui kasvoilleen. Nimismies ja Matin äiti tulivat kamarista tupaan. Nuori mies ei istunut, vaan jäi Matin eteen ja virkahti tuokion kuluttua:

"Katri ja minä tahtoisimme toinen toisemme. Annatteko tyttärenne minulle vaimoksi?"

Matin kädet alkoivat tutisemaan; silat luisuivat polvilta lattialle jalkain eteen.

"Eliina … äiti…" lausui hän ja sanat olivat jäädä kurkkuun.

Eliina ja Eeva tulivat saapuville.

Matti itki toisella silmällään ja nauroi toisella, kuin virkkoi:

"Tämä mies pyytää Katria vaimokseen; tunnetko sinä häntä?"