— Jollet paikalla mene, huudan poliisin. Tyttö uhkasi lyödä päivänvarjollaan.
— Lyyli! Joel laski toisen kätensä tytön olkapäälle. Minä pyydän sinulta anteeksi.
— Mitä?
— Viimekertaista käytöstäni.
Tyttö joutui kummiinsa.
— En oikein ymmärrä sinua… olet peräti toisellainen.
— Ymmärrät minut hyvinkin, jos ajattelet, että olen sinun veljesi ja että sinä olet minun siskoni, todellinen siskoni. Ajattele että sama äiti on meidät synnyttänyt ja kasvattanut.
— Voin tuon ajatella, mutta voitko sinä olettaa minut siskoksesi?
— Voin, enkä ainoastaan voi, vaan myös oletan. Sinä petit minut etkä mennytkään kotiisi. Toisin sanoen, sinä olit heikko. Pelkäsit näyttäytyä isän ja äidin silmien edessä ja pyörsit takaisin ehkä tunnin matkan jälestä. Jos sinä olit heikko, onko se mikään syy, joka estää minua pitämästä sinua siskonani. Päinvastoin. Olen ikäni kaiken kärsinyt siskon puutetta, ja tämän voit sinä, jolla ei ole veljeä, hyvin käsittää. Minä todellakin oletan, että olet siskoni, todellinen siskoni, oleta sinäkin että minä olen sinun veljesi, todellinen veljesi, sitte voimme ymmärtää toisiamme.
He kävelivät yhdessä, ilta rupesi hiljenemään yöksi.