Viileät ilmat olivat äskettäin pehmenneet kesäisiksi, ilta oli lämmin ja ihana.
— Mitähän tuolla lie sanottavaa? Julistaneeko työkansalle uutta lakia taiko evankeliumia.
— Molempia, veikkonen. Ja kova kuuluu olevan miehekseen.
— Tuomitsee herrat pirun rekeen ja sanoo että ne kaksi, herrat ja pirut, kuuluvat oikeastaan yhteen. Vakuuttaa että aiotaan vähän ravistella ja tomuutella oloja ja herroja.
— Maat jaetaan työkansalle, pappien säkkiin neulotaan pohja.
— Kruunu ottaa koko komennon.
— Ja sitte ei ole enää herroja eikä narreja tämän taivaan alla.
Mutta olipa joukossa epäilijöitäkin.
— Kylläpä maailmaan ääntä mahtuu, siinä ei ole kantta, vaikka on pohja.
— Maailma pysyy maailmana, vaikka sitä miehissä pyykkään kuin märkää mekkoa.