Kaikki katsoivat sinne käsin, josta sanat lausuttiin, ja nähtiin Sormensuon Joel, nähtiin punakkana, uhmakkaana, sieramet pingalle pullistuneina. Puhuja silmäili häntä hellittelevästi ja siirti sitte katseensa väkijoukkoon. Useat silmät kiiluivat jo väkevästi, vihan tunne oli syttynyt tuolla ja täällä ja odotti vain suotuisaa tuokiota, kehittyäkseen koston himoksi.
— Pylvään nimikirjoitus, jatkoi puhuja jälleen, ei ole asiallinen, Holvilan sijaan pitäisi siinä seisoa joku toinen sana. Veikot, siskot, sanokaapa ilmoille se sana, sanokaapa minne johtaa valtaväylältä poikkeava kapea maantie.
— Orjalaan, kuului kymmenistä suista kumeasti.
— Oikein sanottu. Mutta elkää toki luulotelko, että Holvila on ainoa orjala, ainoa ruumiillisen ja henkisen kurjuuden tyyssija. Orjaloita tapaamme joka askeleella, orjan ies painaa siskojemme ja veljiemme niskoja kaikkialla, orjan kahleet, puute ja kitu, raakuus ja tietämättömyys, kolisevat ja kalisevat oikealla ja vasemmalla. Miksi? Siksi että te, orjajoukot, torkutte ja nukutte, siksi että te ette valvo etujanne, ette herää hankkimaan itsellenne ihmisoikeuksia. Mutta nyt teidän pitää herätä, tänä päivänä, tänä hetkenä pitää teidän nousta taistelemaan ihmisoikeuksienne edestä. Elkää luulotelko, että Orjaloiden isännät tulevat vapaehtoisesti tarjoomaan teille ihmisoikeuksia, elkää luulotelko että jumal'ihoiset herkeävät imemästä teidän mehuanne. Ryhtykää taistelemaan. Taiston torvi raikuu kaikkialla, tuhannet liittyvät yhteen, maa vapisee Orjaloiden isäntien jalkojen alla, tuhatvuotisen valtakunnan aamurusko pilkoittaa jo, tarjoten orjuuden sijaan vapautta, nälän ja kurjuuden sijaan hyvinvointia ja valoa. Orjajoukot eivät enää tyydy tulevaisen elämän nautinnoihin, ne vaativat maallisestakin onnesta osan. Voi Orjaloiden isäntiä tilinteon päivinä, voi jumal'ihoisia, kolmesti voi. He seisovat tulivuorella, jonka lieskat ja liekit pian kohoovat ilmoihin, lieskat ja liekit, jotka ovat muodostuneet orjajoukkojen kurjuudesta ja kärsimyksistä.
Puhuja levähti silmänräpäyksen. Kuulijakunnan vihan tunne oli nyt kehittynyt koston tunteeksi. Silmät paloivat synkästi, siellä ja täällä pureskeltiin hammasta. Jos puhuja olisi lausunut: "mars jäljissäin joka mies jouduttamaan hyvinvoipuuden valtakunnan tuloa", olisi jokainen jalka kapsahtanut liikkeeseen.
— Nuo pellot ovat työkansan ja orjajoukkojen perkkaamia, meidän kättemme työtä ovat rakennukset, tiet, aidat, veräjät, kaikki kaikkineen on meidän hikemme luomaa, mutta onko meillä etuja, jotka vastaavat töittemme arvoa. Ei. Jumal'ihoisten ja vetelehtijäin on valta ja edut, ne nautinnoissa uivat, me kurjuudessa näännymme. Häpeä, moninkertainen häpeä, että siedämme tuntiakaan moisia oloja. Hereille siis kaikki, hereille ja riveihin. Ja taistoon. Yksimielisyys luo voiman, jota vastaan vuoretkin murenevat. Kun tänä iltana tästä paikasta lähdette koteihinne, herätkää huomenna vapaina ihmisinä. Elkää raatako Orjaloiden isäntien työtä aamua aikaisin, iltaa hiljaan, elkää kantako heidän pöydilleen aittojenne paraita antimia, elkää taipuko noudattamaan heidän lakejaan, ne ovat rosvolakeja, joiden laatimisessa te ette ole ollut osallisina. Herätkää vapauteen joka mies, joka nainen. Valta on teidän, yksin teidän, kun vaan muistatte yhden säännön: yksi kaikkien edestä, kaikki yhden edestä. Se vie varmasti voittoon, ja voitto merkitsee vapautta, yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia.
Puhuja lopetti.
Mutta tanhualla kuului valtava hyväksymisen kohina. Moni nainen pyyhki silmistään kyyneleitä, miehien ryhti oli kohonnut.
Sohinan tauottua, esitti puhuja vapaata keskustelua, kehoittaen jokaista lausumaan mielipiteitään, toivomuksiaan, olevien olojen tärkeimpiä epäkohtia j.n.e. Silloin taasen kuului Joelin hillitön ääni:
— Me emme kykene esittelemään, mutta esitelkää te, me kannatamme teitä.