— Kuka sen on sanonut?
— Minä sen viimeksi sanoin. Hyvä että ovat menneet, en voi muuta kuin kiittää…
— Se on oikein, että nukut kiitos huulillasi.
— Mistäpä uni laiskan luihin? Ei tule sarvista kiskoenkaan.
— No, kun ei tule, niin kerroppa mitä varten lähdit tänne kaupunkiin. Mitä varten lähdit mailman kyljille Sormensuosta.
— Se on kirjava juttu.
— Sittepähän kielesi saa kylläkseen. Alota alusta ja kerro suuret sekä pienet.
Joel rupesi kertomaan. Hän alotti Itäisen merkityksestä Sormensuon taloudessa, eteni siitä Pohjavallan ulkotalon perustamishommiin. Edistyttyään häätöjutun ratkaisuun, alkoi häntä unettaa ja hän lopetti.
— Mutta silloinhan oli talvi, kun teidät häädettiin.
— Oli kyllä silloin, kuin häätötuomio julistettiin, mutta sitä ei pantu oitis täytäntöön. Sattui tapahtumia, käänteitä niistä kerron huomenillalla.