Huomattuaan myöhästyneensä, aikoi Joel lähteä käymään jälleen kotiinsa, mutta laivan keskivaiheilta kuuluikin äkkiä ääni:
— Tuolla on yksi piru, ottakaa kiinni.
Kaksi konstaapelia hyökkäsi esiin laivan keskiosasta. Pako välähti Joelin mieleen, hän alkoi livistää kauppatoria kohti. Konstaapelit pyrkivät perään, mutta eivät pysyneet kintereillä. Äkkiä Joel kuitenkin pysähtyi. Pää ylpeästi pystössä asteli hän takaa-ajajiaan vastaan ja virkkoi halveksien:
— Mitä minusta tahdotte?
— Käyhän tänne, vastasivat konstaapelit.
He asettuivat Joelin kahdenpuolen ja veivät hänet laivan keskustassa seisovain ryhmän eteen.
— Kuuluuko tämäkin sakkiin?
— Kuuluu, vastattiin ryhmästä.
— En kuulu, väitti Joel äskeiseen tapaansa, ylenkatseellisesti ja ilkkuen.
— On pääpiru.