Sanomalehtien tautta musta juttu joutui Eevankin korviin. Vasta keskikesän mentyä kirjoitti tyttö. Sanoi muuttavansa syksystä Pohjavaltaan. Lyhyen, kylmyyttä huokuvan kirjeen lopussa olivat sanat: koko maailma sinusta humuaa. Et olekaan malttanut tyyntyä. Se on oma asiasi, mutta tiedä että niinkuin metsään huudat, niin metsä vastaa.
Kirjeen saatuaan jättäytyi Joel työstä pois ja ryhtyi laatimaan vastinetta. Hän vakuutti ja vannoi olevansa syytön. Hänen mustaamisensa oli vallitsevan järjestelmän vanha ketun laulu: lyödään sitä, ken on heikoin vastustamaan.
Iltapuolella, yksin jäätyään, hankki hän lähteä saattelemaan kirjettä laatikkoon. Mutta silloin helähti seinän takaa:
Läksin minä kesäyönä käymään siihen laaksoon, kussa kuuntelin päivää. Kussa lintuset laulaa, metsäkanatki ne pauhaa ja mun sydämmeni — — —
Tuohon katkesi laulu äkkiä. Joel odotti silmänräpäyksen, toisenkin, mutta jatkoa ei kuulunut. Mikä erittäin koski hänen korvaansa, oli äänen särkynyt sointu. Siinä ei enää pulppuillut riemukas onni, päinvastoin värähteli siinä jotakin polttavan surullista, kuten olisi laulaja sydämmensä riehuja kokeillut lepoon tuuditella. Jo jonkun kerran ennenkin oli Joel keksinyt tytön suupielissä hillittömän tuskan ilmeen, jota oli mahdoton väärin ymmärtää, mutta se ei ollut milloinkaan ennen niin sydäntä särkevä kuin äsken.
Jonkinlaisen uteliaisuuden valtaamana pistäysi Joel naisnaapurinsa puolelle, mutta jäi hämmästyneenä seisomaan ovenpieleen. Tyttö istui koneen ääressä ja nyyhkytti. — Häiritsenkö? kysyi Joel iloisesti.
Hänen mieleensä juolahti äkkiä, että ainakin pari kertaa ennen olivat Lyylin tuskat ja surut vaihtuneet parissa päivässä riemuksi ja onneksi. Jos lie sama ikä näilläkin murheilla, äilähti hänen päähänsä. Jos ne ovat lempivän sydämmen omia laatimia.
Tyttö ponnisti voimansa ja herkesi nyyhkyttämästä, mutta hänen kasvoillaan kuvastui vielä väkevä tuskan ilme. Joel oli tuokion kahden vaiheilla, poistuako taiko jäädä, mutta epäröidessä syttyi häneen mieliteko saada Lyyli nauramaan ja unhottamaan lempivän sydämmen laatimat huolet. Tehtävä alkoi tuntua yhä houkuttevammalta.
— Minulla on hauska juttu, hauskempi kuin osaatte luullakaan, alkoi Joel loruta, asettuen istumaan tyttöä vastapäätä ja ruveten kertomaan yöllisiä seikkailujaan, jotka hänet sekoittivat kuuluisaan satamatyömiesten kahakkaan.
Pilapako huvitti Lyyliä.