— On se oikein, paitsi alkupuoli on ereyttävä.
— Miten se on sitä?
— Tarkoitukseni oli vain puhutella…
Joel puolustihe yksinkertaisesti, mutta vaikuttavasti. Viola neiti oli kotoisin hänen kotikylästään, kotipuolen kuulumisia hän alkoi kysellä, ei iki mitään muuta. Neitejä oli ehkä joskus ennen kadulla hätyytelty, koskapa olivat niin arkoja, että rupesivat heti juoksemaan. Sitte tapahtui kaikki se, mikä äsken luettiin. Konstaapeleja ei hän tarkoittanut lyödä eikä pahoinpidellä, hän tarkoitti vain vapautua. Hänen verensä ehkä kuumeni liiemmäksi.
— Miks'ette herenneet takaa-ajosta, kun näitte että neidit säikähtivät? kysyi punakka herra murhaavan pätevästi.
— Sepä juuri harmittaa itseänikin… ei sattunut mieleen… enkä tahtonut heittää kesken aiettani.
Punakka hymyili pirullisesti.
— Luulin ja toivoin sitäpaitsi että neitien säikähdys menee ohi, kun kuulevat kuka olen.
— Mutta sen pahempi, säikähdys vain kasvoi.
— Näytti kasvaneen.