Mutta tyttö ei kuunnellut. Kädet ojennettuina ylös ikäänkuin rukoukseen, makasi hän selällään lattialla, parkuen, voihkaen.
— Minä tahdon kuolla.
Hän repäsi leningin auki rinnan kohdalta, jotta napit lennähtivät lattialle.
— Lyyli.
— Minä tahdon kuolla.
Hiuskampa lennähti samaa tietä kuin napitkin.
— Lyyli.
— Minä tahdon kuolla.
Noiden sanojen jälestä tuli kaulaketjujen vuoro, ne lennähtivät pöytää kohti ja kaatoivat Salaman valokuvan. Jo käsitti Joel, mistä oli kysymys.