— Elä vietävissä! Ken lemmen loi?
— Kukas muu kuin Serahvi.
— Kirjan lukija, kylän kello.
— Varis korpin, pata kattilan, piru paholaisen.
— Ja kotisi oven saranat alkoivat naukua: poika pellolle, siellä on enemmän tilaa. Poika pellolle.
— Niinhän ne naukuivat ja vinkuivat.
— Minkä sormen aiot työntää suuhusi?
— Rupean ajurin rengiksi,
— Ei ole tuhma tuuma.
— Osaan ajaa, osaan hoitaa hevosta, hevosen kanssa ei tule ikäväni, vaikka kaivossa asuttaisi. Mutta voitko tarjota mulle asunnon joksikin yöksi?