Joel kohosi istumaan, mutta lattia ja huone tuntui keinuvan.
— Kristillisien ihmisien luona, vastasi vaimo.
Joel yritti nousta jaloilleen, mutta yritys ei onnistunut.
— Milloin tulin tänne?
— Pimeän vaiheilla, taasen vastasi vaimo. Sattumalta sinut keksittiin.
— Miten sattumalta?
— Unhotin tuoda vettä ennen pimeää. Kun menin kaivolle, kuului alhaalta rannalta uihkinaa. Kiitä Jumalaa, ettei eilinen päivä ollut viimeisesi.
— Kiitän ennemmin teitä.
— Elä minua, kiitä Jumalaa, joka sovitti niin, että unhotin veden.
— Teitä vain kiitän, mutta jos se teitä huvittaa, pankaa kiitokset tasajakoon Jumalan kanssa. Tuhmaa se on, ylen tuhmaa ja raukan kaunista se myöskin on.