— Ylihuomenna lähden, virkkoi hän muutamana iltana Anni emännälle ja
Miijalle. Huomenna käyn vieraisilla merkkimiehen luona.
Joel pani kirjan kiinni, otti käteensä sanomalehden ja rupesi silmäilemään sitä sieltä ja täältä. Kirvesmiesten ammattiosaston iltamailmoitus pistihe hänen silmäänsä. Mitäpä jos mennä. Entisiltä ajoilta olivat iltamat jättäneet pelkkiä hyviä muistoja. Ja toisekseen oli Joel hurja tanssimaan, kun milloin heittäysi tanssi-intoon. Tunnin, vaikkapa kaksikin saattoi hän polkea yhteen toviin hengästymättä, hikipisaraa pudottamatta.
— Lähtäänkö?
Joel näytti iltamailmoituksen Miijalle, joka jo mielellään kävi neitosesta ja vielä mieluummin pyöri soiton tahdin mukaan.
— Lähtään, vastasi Miija iloisesti.
Pian joutuivat he matkaan. Iltamassa oli paljo yleisöä, ohjelma oli vaihteleva. Mutta kesken vilkkainta karkeloa katkasi soittokunta valssin säveleet ja puhalsi fanfaarin. Lavalle, jossa oli näytelty kaksi kuvaelmaa, ilmaantui Salama. Tämä oli lahjakkaisuutensa ja edullisen ulkomuotonsa kautta kohonnut tavallisesta agitaattorista tärkeään asemaan työväenliikkeen johtomiehien riveissä. Hänen käytöksensä oli sievistynyt eikä muistuttanut enää käsityöläistä. Hieman kalvakkaan, hermostuneen ja raukean näköisenä, mutta kasvoilla entinen etevyydentunteen leima, joka jo Vaaksan tanhualla oli ollut huomattavissa, seisoi hän lavalla, kunnes yleisö oli niin hiljaa, ettei kuulunut hengenvetoa tuolta eikä täältä. Sitte hän alkoi puhua.
Salaman näkeminen suututti Joelia, hänen iloiset tunnelmansa särkyivät, vihan veret ajautuivat hänen kasvoihinsa. Veren kuumentuminen alkoi tuntua sitä enemmän, jota suloisemmin Salama puhui, jota mestarillisemmin hän laati sanansa ja lauseensa.
Puheensa keskivaiheilla kosketti Salama köyhälistön kyyneliin ja kärsimyksiin. Silloin Joel joutui kokonaan, vihan valtoihin, hän ei ollut enää sosialisti eikä kansan yllyttäjä, hän oli vain ihminen, torpan poika…
— Ken voikaan lukea meidän kyyneleemme…? Enempää ei Joel sietänyt kuulla.
— Julkeatko sinä puhua Ihmisten kyyneleistä? kuului äkkiä vimmastunut ääni yleisön seasta ja samassa Joel astui lavaa kohti.