— Ole vaiti, keskeytti joku joukosta. Tänään on juhlapäivä.
Pehtoori ei vieläkään käsittänyt miehien puuhaa. Viha ja uhma, joka niin peittelemättä ilmausi joukon kasvoilla, hämmästytti häntä. Hänen edessään oli aina ennen madeltu ja oltu nöyriä, mutta nyt…
— Mitä te kujeilette?
— Hirsipuuta, näethän. Pehtoori nauroi kuin älytön.
— Aiotteko ruveta hirttämään toinen toisianne?
— Ei, me hirtämme sinut.
— Määrä pilallakin.
— Ei ole pilaa. Poikkipuu on, Jumal'auta, sinua varten.
— Ken uskaltaa koskea minuun?
Pehtoori uhkaa miehiä visakepillä ja aikoo luikahtaa tiehensä, mutta kaksi rotevaa torpparia asettuu hänen tielleen.