— Omalla luvallani.
Taasen pieni keskustelu ruotsinkielellä, sitte poliisiherra lausuu:
— Siinä tapauksessa minä vangitsen teidät. Ennenkuin Joel huomasikaan, läheni joku poliisi häntä ja pisti hänet sukkelasti käsirautoihin.
Sitte he kaikin yhdessä lähtivät astelemaan kartanoa kohti.
Tämä oli Sukuniemen kuuluisien rettelöiden viimeinen vaihe. Siitäkin sukeutui oikeudenkäynti, mutta isäntä ei vaatinut edesvastuuta muille kuin Joelille ryöstämiseen yllytyksestä. Lieventävien asianhaarojen vallitessa tuomittiin Joel moniaaksi kuukaudeksi kuritushuoneeseen.
Joel ei päätöksestä valittanut.
XI
Kuritushuonerangaistus koitui Joelille kunniaksi eikä lainkaan masentanut häntä. Onnittelukirjeitä saapui monenmoisilta yhdistyksiltä, jopa yksityisiltäkin. Jalon asian jalolle taistelijalle poltettiin uhrisavut ja samalla marttiirakruunukin painettiin hänen päähänsä.
Kuritushuoneesta päästyään, saapui Joel Helsinkiin, ja hän oli uhmakkaampi ja katkerampi kuin milloinkaan ennen. Hän ei muuta ajatellutkaan kuin taistelua. Mitä hänen päässään pyörikin, koski taistelua, taistelun tapoja, alueita, aikaa j.n.e. aivan loppumattomiin.
Mutta eräänä aamuna tuli Lyyli häntä vastaan Vanhankirkon puistossa. He karauttivat melkein kiinni toisiinsa, sillä Joel asteli mietteissään ja Lyyli oli hajamielisen, sairaalloisen näköinen. Tervehtiessä Joel ratkesi nauramaan, mutta äänessä oli jotakin ylpeää joka ei sointunut hyvältä tytön korviin.