Tummanpunanen puku tuon vartalon ympärillä, ah! Muodinmukainen tanssijaispuku korsetin kanssa, rinta ja käsivarret paljaina, ah!
"Kerrankin sain saarretuksi teidät aitaukseen. Nyt ette pääse edes ettekä takaisin. Lupaatteko istua alallanne siinä istuimen vieressä, niin haen limonaatia."
"Erehdytte minun suhteeni…"
"Kuinka?" Aleksei vaaleni hiukan ja otsalle levisi varjo.
"En minä mihinkään karkaa, hahaa. Ei minua kukaan kaipaakaan."
Hän istui uutimen viereen, ojensihe vartalonsa ja löi etusormen päitä toisiinsa.
"Mikä hävyttömyys hienon pinnan sisässä! Kyllä minä limonaatin maksan, maksan siinä sivussa muutkin makeat. Hahahaa! Äskeinen silmänräpäys jo oli kylmää vettä, mutta nyt tulee vielä kylmempää… Jos minä tämän alotin, alotin sen tietämättäni, loppukoon jo…"
Voittaja palasi, kaksi lasia tarjottimella.
"Kas tässä; siinä on vähä viiniä seassa. Te nauroitte täällä; nauroittekohan vaan minua? kauniit naiset useinkin…"
"Minä nauran aina, milloin minun on vaan hauska."