Sitte haki hän viidenkolmatta pennin rahaa kukkarostaan, mutta ei löytänyt. Pienet rahat olivat niin tyyni, ettei jälellä ollut muuta kuin kymmenen penniä.
"Voi kiusattu!" tuskitteli Topias sormitellessaan rahoja.
"Mikä nyt? Ettekö ostakaan…?"
Miehen muoto julmistui, arvet näkyivät kohta rumempina.
"Minulla ei ole pientä rahaa."
"Eikö yhtään?"
"On, mutta kymmenen penniä vaan."
"Oo, en minä enemmästä välitäkään, minulla on itselläni viisi penniä."
Topias laski kolikon miehen kouraan, iloiten samassa:
"Sepä vasta onni, ett'ette välitä enemmästä ja että teillä itsellänne on viisi penniä. Jos tiemme toisten maailmassa sopivat vastuksiten, niin kyllä muistan maksaa ne viisitoista penniä."