"No jopahan nyt jotain! Nyt olemme joutuneet tulesta kuumempaan, koska, näen mä, lukemaan ja kirjoittamaan jo poukutetaan. Mikä meitä nyt valaisee? Hukka ja häpeä tulee. Eiköhän vielä osata kummisedän tuutilauluakaan, ei koskaan muisteta sen alkusanaa. Mikä se nyt taas onkaan?"
"Pörhönen", auttoi Topias, survaisten kehdon liikkeesen.
"Pörhönen, niin vainenkin. Tui tui, pörhönen, tui tui."
Pyöritellen sakarisormeaan pojan nenän ympäri, lauloi Hela Topiaan ainaisen tuutilaulun:
"Pörhönen makaa saunanrahilla,
Tuudin ma, tuudin ma lasta."
Laulun loputtua riuhtoi lapsi kätensä peitteen alta ulos ja tahtoi Helan syliin. Martta oli saanut juoman valmiiksi ja Topias lähti häntä auttamaan. Ennen lähtöään leikkasi hän aapiskirjan alkulehdestä levyn taskuunsa; levyn toisella puolella oli kirjoituskirjaimet, toisella puolella kertotaulu.
Helka jäi yksin tupaan pojan kanssa.
"Tui tui", saneli hän tuon tuostakin ja suuteli lemmikkiään.
Mutta äskeinen heleä ilomielisyys oli kadonnut äänestä. Tuitutuksien sekaan varastihe huokauksia. Tuliset silmät katsoivat kaihoten ulos kartanolle; katse jäi vedenviejiin.
Topias edistyi jättiläis-askelilla. Ammentaessaan kylmää vettä kuuman joukkoon, laski hän lukua.