"Kaksi kertaa kaksi on neljä; kaksi kertaa kaksitoista on kaksikymmentäneljä; kaksitoista kertaa kaksitoista on … sataneljäkymmentä … neljä."
Vaan tuvassa lauloi Hela kummipojalleen:
"Tärkin rientää nuoruuteni,
Niinkuin laine rakkaus
Polttava on…"
Martta kuuli laulun, mutta Topias ei sitä kuullut, sillä hän laski kertomiansa lukuja yhteen ja sai niistä oikean summan, kaksi kahdeksatta toistasataa.
II.
Talvi teki tuloaan, maa roudittui ja Korsijärvi jäätyi. Lepikkomaa pudotti kellastuneen pukunsa, hieno lumisade peitti rantamat ja kellastuneet alusvarisseet lehdet. Tähdet kimaltelivat öisin ylhäällä taivaalla ja alhaalla Korsijärven pohjalla. Sitte satoi enemmän lunta ja tähtiä ei enää näkynytkään järven pohjalla. Toivottu, ikävöitty talvi oli tullut maille, mantereille. Tuuli puhdisti metsän, petäjikkö näyttihe valkoisen lumen rinnalla entistä tuorekkaammalta, entistä vehreämmältä, pitkät talvi illat kuluivat rattoisasti loimoavien pystyvalkeiden ääressä. Lähenevä joulu loi töihin, tehtäviin taikamaista siloa, kiiltoa. Jouluksi kiirehti Hela kodin ja sisaren kankaat kudotuiksi; Jouluksi piti Tapanin kaikin mokomin saada tarha tyhjennetyksi, jopa ennättää ajaa havutkin pohjalle ja Topiaallakin oli omat kiireensä. Paitsi talontöitä, joita teki vähä sitä, vähä tätä, kirjoitti hän kirjettä illat, aamut, jopa sydänyötkin, kirjettä Helsinkiin, Simolle. Paljo työtä, tuskaa, vaivaa maksoi ensimmäinen kirje kirjoittajalleen, monta hiki hernettä se otti otsalta, ennenkuin oli alusta loppuun valmis ja lähtökelpoinen. Päivää ennen Helan lähtöä kaupunkiin joulun tarpeita noutamaan, valmistui vaikea tehtävä. Topias unhotti vaivansa, hikiherneensä, lukiessaan yksinkirjaimin kirjoitettua kirjettä, jossa, monien ajatus- ja kielivirheiden ohella, oli seuraavaa:
"Onnellinen ystäväni Simo!
"Täällä on kaunis talvi, hyvä keli ja ihmiset terveinä. Uusi lumi tarttui sataessaan seiniin kiinni ja ajautui pelloilla harjanteisin ja lakkapäihin, joten hyvän vuodentulon varmimmista enteistä ei enää puutu muu kuin ruislaihojen kaatuminen lakoon pohjoiseen päin. Joulukin tulee jonkerin konkerin kanssa, karkoittaen torkan pienten ja suurten, nuorten ja vanhain silmistä. — Minun elämässäni tulee kohdakkoin tapahtumaan muutos, suuri muutos; minä tulen sinne Helsinkiin elämään, olemaan, syömään leipääni. Viisari minun onneni kompassissa osottaa hievahtamatta yhtä ja samaa ilmansuuntaa, sen kärki on yöt päivät sinne kaupunkiin päin. En voi olla lähtemättä vaeltamaan sen osottamaa tietä; en voi paeta onneani. Jos toisin tekisin, jos toisin eläisin, mitämaks tulisin onnettomaksi. — Älä luule, että minun sieluni palaa hyvien ja pohjattomien rikkauksien perään. Laiskan linnaa ei ole missään ja rikas ja köyhä tulevat toisiaan vastaan, mutta Jumala on molemmat luonut. — Vuokraa minulle puotihuoneusto, johonkin syrjäiseen taloon, jossa on rauhallinen elämä, siivoja ihmisiä ja jossa ei vuokra nouse kovin kalliiksi. Kuin tulet jouluna kotiisi, niin tulet meille ja puhut ensiksi minulle, mitenkä olet täyttänyt sinulle uskomani toimen. Siihen asti pysyköön tämän kirjeen sisältö meidän kahden salaisuutena, niin ett'ei kolmas henkilö, kuka ikänänsä olla mahtaakin, saa kirjaintakaan näistä riveistä nähdä tai kuulla.
"— Käteni kirjoittaa kankeasti, ajatukseni vuotaa raskaasti paperille. Jää hyvästi, voi hyvin maatapannessasi ja ylösnoustessasi, toivoo lapsuus-ystäväsi yksinkertainen
"Topias."