Oli ilta ja Hela ompeli kamarissaan valkean valossa, kuin Topias tuli tuomaan kirjettä.
"Istu Topi", käski Helka, laskien neulomuksen kädestään polvelle.
"Kuinka poika on jaksanut tänäpäivänä?"
"Hyvin." Topias katseli harmaata, puolivillaista kangasta, jota oli pöydällä suuremmissa ja vähemmissä osissa. "Söi päivällä ruisjauhovelliäkin ja söi kuin mies, mutta…"
"Oikeenko totta?" Helka nauroi rakastavien onnellista naurua. "Sinä opetat pojasta yhtä vahvan vellimiehen kuin itsekin olet."
"Ei tahtonut nukkua…"
"Pörhösen lauluunkaan!"
"Torumistani totteli toki kun käskin, mutta käännettyäni kasvoni toisaanne, avasi velikulta silmänsä ja katseli minua salavihkaa. Minä taas toruin: silmä kiinni nyt… Ja sitä tekoa tehtiin, siksi että väsyi junkkari leikkiin ja nukkui."
"Juonet ja kaikki sillä pojalla! Mitä pidät kankaasta? Eikö ole mielestäsi kaunista?"
"On, niin tasaisesti vesiharmaata."
"Tapani ja sinä saatte juhliksi samanlaiset vaatteet."