"Vieläköhän ehtinee?" Topias samassa veti syvän haukotuksen.
"Olet uneliaan näköinen; oletko valvonut?"
"Pikkusen…"
"Niinkuin lintunen."
"Minulla olisi asiaa sinulle, Helka."
Jo tuntui Helan sydämmessä toivon riemu ja autuuden aika. Jo ahdisti suloinen ahdistus rintaa, jo poltti hurmaava tuli suonissa, poskissa; ja taivas aukeni, jo…
"Puhu vaan, Topi", hän tyynesti lausui ja raapi neulankärjellä neulomuksen päärmettä.
"Veisit tämän kirjeen…" Topiaan ääni oli veltto ja hän pani kirjeen pöydälle, Helan eteen.
Neula meni hyppysissä poikki. Topias kuuli risahduksen ja katsoi taittajaa silmiin; ne olivat iloiset miten ainakin. Somat kuopat leikkivät poskilla entistä vallattomampina.
"Sinä kirjoittelet kirjeitä." Helka katseli leimasinta, johon kopekan kuva oli painettu.