"Kuule Tapani!" sanoi hän, katsoen veljeä lauheasti rehellisillä silmillään. "Sinä et vielä tiedä, että olen mitannut ja punninnut, arvellut ja tuuminut asian selväksi kuin viisi sormeani ja kypsäksi kuin pakkaisyö pihlajanmarjan; et myöskään tiedä, että olen jo vuokrannut huoneetkin, mutta pitäisi sinun toki tietämän, että minä olen sanani mittainen mies."
Tapani alkoi kääntelemään Topiaan valttia ja käänteli sen kerrassaan kehnoimmaksi hakuksi.
"Olet sanasi mittainen mies", virkahti hän voittoisalla äänellä, "mutta et ajattele mihin moinen sanansa mittaisuus viepi. Riiputko kiinni järjettömässä päätöksessäsi vaan sen vuoksi, että olet sanasi mittainen? Muistatko mitä rovasti saarnasi Heroteksesta, viisaasta ruhtinaasta, joka hallitsi Juutalaisia ja kuunteli mielellään Johannesta, kastajata? Muistat, joka sanan muistat…"
"Mitä Herotes, viisas ruhtinas, tähän kuuluu?" keskeytti Topias. "On niitä muitakin viisaita."
"Kuuluu enemmän kuin luuletkaan. Pidoissa, syömingissä, juomingissa teki hän lupauksen, äkkiväärän ja rajattomasti ajattelemattoman lupauksen. Hän sitä heti katui, koska tuli surulliseksi; ja, ja, mutta, mutta kuinkas kävikään? Hän tahtoi sittekin olla sanansa mittainen mies. Väärä kunniantunto, sanoi rovasti, eli toisin sanoin, juuri lausumasi sanansa mittaisuus, se se kutkutti ja kutkutti niin kovasti, ett'ei rikkonut äkkiväärää ja mieletöntä lupaustaan. Jumalan mies tapettiin, viisas ruhtinas sai maistaa helvetin tuskain esimakua rinnassaan jo täällä maan päällä. Semmoista, niin siitä seurasi, kuin oltiin sanansa mittaisia. Sinä olet nyt aivan Heroteksen tilassa, olet samassa pyörässä kuin viisas ruhtinaskin; sillä päätöksesi on juopuneen järkesi luoma, tuulen tuoma, löylyn lyömä. Riko se, lyö se tyhjäksi nyt oitis. Muista Herotesta ja Johanneksen kaulanleikkausta."
Voitosta varmana levähti Tapani, odottaen myöntävää vastausta.
"Sinä teet hyttysestä peikon", vastasi Topias kylmästi. "Ei tässä nyt ole kysymyksessä sormenkaan leikkaaminen, sitä vähemmin kaulan katkaseminen. Tässä on nyt vaan kysymys minun onneni rakentamisesta."
"Tai onnettomuutesi alustamisesta", hyökkäsi Tapani puheesen, kerran sileälle osattuaan. "Mitä meikäläisistä on kauppiaiksi? Ei niin iki mitään. Niitä on Helsingissä jo ennestäänkin, niitä on siellä niin turvattomasti. Sinä menet sinne niinkuin menisit päisin koisin avantoon; sinä menet sinne höyhennettäväksi. Sinne pennisi tippuvat kuin tina tuhkaan, kuivuvat kuin sylki kuumille kiville. Monen rahat, suuremmatkin rikkaudet, ovat sinne kadonneet, niin ett'ei savuakaan…"
Tapani levähti pari sekuntia. Topias käytti ne edukseen ja löi paraimman valttinsa esille.
"Venäjänuskoisella kauppiaalla Alekseilla", virkkoi hän intoisasti, "ei ollut Helsinkiin tullessa muuta kuin kolme kopekkaa rahaa taskussa ja sarkavaatteet yllä. Nyt on hänellä kolme kolminkertaista kivimuuria … ja rahaa niinkuin muutakin paperia!"