Seurasi lyhyt äänettömyys. Tapani veti Martan syliinsä.
"Hän on sinun ainoa sisaresi."
"Ja hän on sinun ainoa veljesi."
Tuvan peränurkassa löi suuri seinäkello yksitoikkoisesti lyöntiään.
* * * * *
Seuraavina päivinä valmisteltiin Topiasta lähtöön. Martta hääräili punaisen kirstun kanssa, pani siihen vaatteita, pieniä kapineita ynnä kolme samanlaista kirjaa kuin Topias Simonkin pöydällä näki. Topias itse oli pannut rahat alle; arpakirjan hän pani päälle.
Tapani toimitti kalukuorman, jossa oli joku tuoli, pöytä ja sänky, ennen lähtöpäivää rautatieasemalle.
Helka ei tullut muuttopuuhia katsomaankaan. Topias häntä kaipasi, vaan
Martta selitti, ett'ei sisarensa ollut oikein terve.
Lähtöpäivän edellisenä iltana puheli Tapani kauan Topiaan kanssa pohjanpuoleisessa kamarissa. Vanhempana ja kokeneempana neuvoskeli hän nuorempaa ja kokematonta veljeä.
"Pidä silmäsi auki", varoitti hän, kopistaen piippunsa pesää peukalon kynteen, "yöllä ja päivällä, istuessasi ja käydessäsi."