"Helka Yli-Tuomo… Saako tätä lukea?"
"Nythän tulitte valeesta kiinni; kotiinne sanoitte kirjoittaneenne."
"Kyllä sen lukea saa, mutta ei siitä saa vähällä selvää."
Katseltuaan kirjeen kertaalleen lävitse luki Johanna:
"Rakkaat Omaiseni!"
"Minä voin hyvin ja olen joutunut hyvien ja kristillisien ihmisten katon alle. Lauantaina alotin myömään puotissani. Tule Tapani kaupunkiin ja tuo minulle jauhoja, ryynejä, herneitä, voita ja mitä muuta sentapaista vaan on aitoissasi liikenemään. Ota Pertulta lisää, että saat lajia suolaiseen kalaan asti. Helka voi myöskin lähettää tänne valkoisia ja puolivillaisia kankaitaan myötäväkseni. Katso perään Martta ett'eivät pane Topia reikätuoliin, jossa voi vioittaa rintansa ja kävellä jalkansa vääriksi; täti älköön puhelko vaillinaisia sanoja, vaan sanokoon sanat täydesti, ett'ei vaan tule pojasta sorakielinen. Teitä siunaamatta ei nuku milloinkaan.
"Topias."
"Menette nyt yhdessä viemään kirjeet postilaatikkoon", puheli isäntä ja auttoi Johannaa pukeutumaan. "Ehkä parasta, että menette sinne Vanhan kirkon puoleen. Luullakseni Simokin juuri tällä minuutilla lähtee viemään kirjettä äidilleen… Tulkaa sitte kaikin kauniisti tänne, täällä on illallinen valmiina."
Hän työnsi Johannan ja Topiaan menemään.
* * * * *