Vaillingit pienenivät pienenemistään. Viikon keskipaikoilla pääsi Topias jo kahteenkymmeneen markkaan, lopussa täyteen toivottuun summaan. Iloissaan kuin sisääntulot harppasivat viiteenkolmatta markkaan, kestitsi Topias opettajaansa; kruununsihteeriä, sinä ehtoona keittoruo'alla ja kahvilla. Sihteeri kiitti ja kunnioitti talonpoikia maasta taivaasen. Talonpojat ovat maan suola, maan voima, talonpojilla on talot ja rahaa, viisautta ja jäntereitä!
Seuraavan viikon alussa tuli Tapani kaupunkiin. Topias otti veljensä avosylin vastaan. Tapani ehti vaan yskähtelemään kuin Topias riisui hevosen, vei sen talliin, toi vettä kaivosta, heiniä ja leipiä reestä.
"Mennään nyt sisään… Kuinka poika jaksaa?"
"Hyvin, ei muuta sanoa tule."
"Entä Helka; onko hän vielä sairas?"
"Ei juuri."
"Mutta ei tervekään; niinkö."
"No … vähä pahoinvoipa … joskus."
"Miksi ei tullut kanssasi lääkärin luo?"
"Ei ihminen pidä joka janoon juoman eikä joka hätään huutaman."