Tapani huomautti vielä, että karja on hoidettava, askareet tehtävät. Ei kotoolta joudeta lähtemään milloin vaan…
"Mutta jos tulee yhä huonommaksi."
Veli sitä ei uskonut. Ja jos niin käy, pahenee eikä parane, niin sopiihan sitten tulla; jonakuna kevätkauniina päivänä, jolloin karja jo on laitumella.
Kesken keskustelua piupahti kello vieterinpäässä.
"Minäkin tulen katsomaan sinun riihtäsi!"
Tapani tuli puotiin. Oivallinen järjestys, joka siellä vallitsi, teki hyvän vaikutuksen häneen. Puoti tosin oli pieni ja tavaraa vähäsen, mutta kokonaisuudessaan se oli sievä. Tavarakin oli hyvää, ei ollut turhia korukaluja eikä rahanviettelijöitä.
Kello kilahti taas. Hyvin veli osasikin puida riihtänsä, lyödä sitomansa…
"Vieläkö väität ett'ei meikäläisistä ole kauppamiehiksi?"
"En, en sano enää… Sinä olet ikäänkuin luotu kauppiaaksi, solkutat suutasi jokaiselle ja lasket lukua kuin vanhakin patruuna."
"Minäpä tunnenkin ostajani ja luvunlaskussa saan opetusta."