Iltamyöhällä ajoi joku tanhualle, ruuvasi hevosensa aitaan ja astui Seppolan tupaan. Mies tunnettiin kievarin Kalleksi. Kun oli tervehditty ja puhuttu sitä ja tätä, virkkoi hän:
Ettepä arvaa missä asioissa liikun.
— Arvataan toki, vastasi Jonni. Huomenna on pankkipäivä.
— Alun arvasit, arvannet lopunkin, mutta keskivaihe on salassa.
Loppu on se, että velkakirja reilataan.
Seurasi hetkisen vaitiolo, mutta Kalle sen lopetti, virkkaen painokkaasti:
— Paljoko maksat Ainolasta semmoisenaan ilman irtainta.
Jonni mietti silmänräpäyksen, toisenkin.
— Neljäkymmentä tuhatta.
Kallen kasvoilta katosi huolien varjo.