Pikku kapakoitsijoita kyllä ilmi annettiin ja vedettiin oikeuteen, mutta kievari tuntui olevan jonkinlaisessa poikkeusasemassa, häneen ei sovitettu lain pykäliä, vaikka tiedettiin hänen väärin käyttävän kievarioikeuksiaan. Tuo harmitti Jonnia enite periaatteen kannalta ja vielä senkin vuoksi, kun kievari oli kunnallislautakunnan esimies ja semmoisena kunnan merkkihenkilö, jolla kaikkein vähimmän oli oikeutta käyttää valta-asemaansa lain polkemiseen omaksi edukseen. Hänen häikäilemätön menettelynsä synnytti siveellisten käsitteiden hämminkiä ja johti siihen katkeraan huomioon, että mikä toisessa asemassa olevalle henkilölle on luvallista, se toisessa asemassa olevalle on rikos, joka vaatii rangaistuksen.
Mutta sattuipa keväällä, maanteiden ja polkujen pehmetessä nuoskeoiksi, tapaus, joka veti nuoren seuran taistelukentälle kievaria vastaan. Muuan Mikko Reilu-niminen mies puukotti juovuspäissään kievarin pihalla siltavoudin. Oli kevätkäräjien aattopäivä, juttu ehti heti oikeuden ratkaistavaksi, puukottaja tuomittiin moniaaksi kuukaudeksi linnaan, kipurahat ja käräjäkulut siihen lisäksi. Surullinen tapaus joutui nuorien seuran kokouksessa keskustelun alaiseksi. Ilmeni että Mikko Reilu oli pystyvä työmies ja kunnollinen perheen isä. Oli nuorena tosin ollut tappelupukari, mutta perheelliseksi jouduttuaan oli alottanut laulun toisesta päästä, kuten usein on tavallista ja heittänyt tappelut tuokseen. Tuona onnettomana päivänä oli hän joutunut kievarin ohi kulkemaan, käräjäjuttuihin takertunut tuttava, toisen kylän mies, oli vienyt hänet kievariin ja kestinnyt häntä viinalla ja kahvilla. Viina velloi veren ja pani miehen notkuilemaan kievarin etehisessä ja portailla. Sattui siltavouti nenän eteen. Kruununherran virkamahti syttyi ja lietsoutui samassa mitassa korkealle, kuin notkuilija oli matalalla yhteiskunnalliseen asemaansa nähden. Syntyi sanaharkka, joka johti käsirysyyn. Ottelun käydessä sivullisien sekaantumisen tautta Mikolle epätasaiseksi, tarttui tämä puukkoonsa, terä teki tekonsa ja kesti päättyi veren vuotoon. Saman katon alla, jossa mies oli humaltunut hillittömäksi, tuomittiin hän linnaan rikostaan sovittamaan. Kruununherran tahditon käytös toisaalta ja kievarioikeuksien väärinkäyttäminen toisaalta, siinä tapauksen tekijät.
Mikolla oli kyllä tupa oma, mutta perhe oli suuri, säästöjä ei ollut kertynyt. Joku huomautti, että jos kipurahat ja oikeuskulut pannaan ryöstöön, heilahtelee tupa ja tuvan orret ja Mikon vaimo ja lapset syöstään maantielle. Huomautus johti semmoiseen toimenpiteesen, että seuran puolesta päätettiin käydä siltavoudin luona armon polkimia painamaan, jotta tämä ehkä antaisi kipurahat ja oikeuskulut anteeksi. Mutta sitte heräsi kysymys, kuka ruokkii vaimon ja lapset, Mikon kärsiessä linnassa rangaistustaan. Kuka ruokkii?
Syntyi äänettömyys, kun keskustelu oli edistynyt tuohon kohtaan. Jonni tarkasteli joukkoa ja luuli huomaavansa kipenöitä mielissä, sähköä silmissä. Hän oli niin monesti, sekä sivumennen että varsinaisena aiheenakin, esitelmissään kosketellut inhimillisen elämän merkitystä, että pitipä jonkun sanan itää ja orastuakin.
Mutta nouseekohan itu ja oras silmän nähdä, korvan kuulla?
Nousi se, nousi rikkaampana ja runsaampana kuin johtaja oli konsanaan toivonutkaan, sillä äkkiä täyteläinen, hyväsointuinen ääni virkkoi:
— On kysytty kuka elättää Mikon perheen, Mikon itsensä istuessa linnassa, ja kysymykseen vastaan minä: se, joka on siihen siveellisestä velvollinen.
— Nimittäin kievari, kuului yht’aikaa usea ääni.
— Hän juuri, jatkoi äskeinen puhuja täyteläisellä äänellään. Kievari on ensimmäinen pääsyyllinen, toinen on siltavouti, kolmas pääsyyllinen on Mikko itse. Rangaistuskin siis menee kolmijakoon, Mikolle linna, siltavoudille haavat ja kievarille perheen ruokkiminen. Nurinkurista on, kun ensimmäinen tulee viimeiseksi ja viimeinen ensimmäiseksi, mutta tasaisempi rangaistuksen kolmeen jako tuskin lie keksittävissä.
Syntyi taasen äänettömyys, mutta joukon kasvojen ja silmien ilmeistä päättäen kyti mielissä vielä jotakin, joka pyrki purkautumaan, vaikka lauhduttavia voimia ei suinkaan puuttunut, sillä nuorien joukossa löytyi sekä kievarin että tämän emännän omaisia.