Pian rysähti odottamaton ehdotus esiin, ja sen lausui teräväsointuinen ääni, jossa oli sekaisin uhmaa, kiihkoa ja kursailemattomuutta?
— Valittakoon lähetystö, joka käy esittelemään kievarille hänen osansa.
Ehdotus saavutti yleisen kannatuksen. Sen kintereillä seurasi kysymys, ketä valitaan lähetystöön?
— Jonni, pastori ja Taivos-ukko, ehdoteltiin joka taholta.
Tämmöistä käännettä ei Jonni ollut osannut ottaa laskuihin. Tuokiollinen heikkous voitti hänet, hän punehtui ja hän koetti epäröivin äänin lausua haluttomuutensa ruveta lähetystön jäseneksi. Hänen sanojaan ei toki kukaan kuullut, tai oliko niin, ettei niistä välitetty, sillä nuorien joukko toisti vaatimuksensa. Jonni taisteli lyhyen, mutta tulisen taistelun. Kievari oli mahti mies, joka varakkaan naimisen kautta oli sukulaistunut kunnan merkitsevimpiin, hypätä hänen nenälleen oli samaa kuin joutua hallaisiin väleihin melkein neljännespitäjän kanssa. Hänen työnsä sitäpaitsi nuorien johtajana oli hiljaista ja rauhaisaa rakkauden työtä, hän ei ollut eikä tahtonutkaan ruveta riitojen mieheksi maailman parantajaksi…
Noin heikkouden tunne syitään lateli, mutta se tunne meni ohi ja sen takaa nousi toinen, joka kasvatti sanojen taakse miehen. Olihan häntä itseä jo monet ajat sapettanut kievarissa harjoitettu lain polkeminen, olihan hän iloinnut kysymyksen esiin joutumisesta, ja kuitenkin hän epäröi, kysymyksen sukeuduttua semmoiseksi, että sanojen takaa tarvittiin mieskin. Luottaen ja kirkkain silmin katsoivat nuoret häneen, nytkö hän pettäisi joukkonsa, pettäisi koiran sielun tavoin, uskaltamatta esiintyä puhtauden, totuuden ja rakkauden lipun edestä. Ei. Ennemmin menköön jo voitettu pieni suosio, menköön niskaa taivuttava rauha ja sopu, kunhan vain totuus senkin hinnalla jaksaa nostaa pään pystyyn. Menköön vaikka neljännes pitäjää häneltä, joukkoaan ei hän petä, ei.
— Minä olen valmis, virkkoi Jonni, joka toistamiseen oli punehtunut, mutta tällä kertaa häpeän tunteesta, kun oli heikkouden kuiskutuksia kuunnellut.
— Samoin minäkin, virkkoi pastori, joka oli tarkoin seurannut Jonnin taistelua.
— Valmis olen minäkin, kuului Taivos-ukon kuiva ääni.
Hetkisen kuluttua nuo kolme astelivat kievaria kohti. Tiellä sovittiin, että Jonni esiintyy puheenjohtajana, mutta toverienkin oli lausuminen sanansa asianhaarojen mukaan.