— Ei minun asiani ole vastata, mitä kukin tekee ja ei tee. Moiseksi nokkaviisaaksiko sinä koulussa olet oppinutkin? Voi mun peukaloani. Onko moista herraa ennen nähtykään? Pää pilviä pitelee, kantapäät maata pyörittelee. Perustetaan kylään pormestarinvirka ja otetaan sinut pormestariksi. Huolitko virasta?
— Ha, ha, ha, haa, nauroivat kestivieraat. Miehestä tulee pormestari.
— Entä tämä vanhempi rohveeta ja vaprikööri, kiekuuko sekin samaa nuottia?
— Aivan samaa, vastasi Taivos-ukko. Isännän vasikka nyt ojassa makaa.
Ihmiset eivät saa sortaa toisiaan, vaan tukea ja auttaa.
— Kuka sinua sortaa, kunnan kerjäläistä.
— Ei huoli soimata, vastasi ukko lauhasti. Olen kyllä jonkun kerran kipujen aikana nauttinut apua, mutta joka pennin olen maksanut takaisin.
— Nuorien seura toivoo, jatkoi taasen Jonni, että pidätte leivässä
Mikon perheen sen ajan, jonka mies istuu linnassa.
— Eikö myöskin oluessa? Olette unhottaneet oluen.
— Ha, ha, ha, haa, kelpaisipa puukotella, kun vielä maksettaisiin leivät ja oluet palkoiksi, nauroivat kestivieraat.
— Olette velvollinen sen tekemään, jatkoi Jonni.