— Seuraatko minua, sano.
— Seuraan.
— Seppolaankin.
— Vaikka Seppolaankin, vaikka tähtien taa.
Oli jo aika kiirehtiä paluumatkalle, sillä kuu painua kohti metsän rantaa ja tie kulki tummia Edistyi taival nopeaan suksen polkiessa kimeltävää hankea ja sydämmen sykkiessä riemuissaan. Seuraan sinua vaikka tähtien taa, lauleli noron hopeahuurteinen leppä, seuraan sinua vaikka tähtien taa, kohahteli aukean lumipukuinen kuusi ja niiden laulua säesti torpan tuvan iltavalkea, joka tuikki torpan peltojen yli metsän rantamiin saakka.
Aamulla nukkui Jonni myöhään, herätessään kuuli hän pastorin lausuvan:
— Nousehan järjestämään ajatuksiasi, olen hyvän neuvon tarpeessa.
— Ketä koskee asia?
— Itseäni, virkkoi jänis, kun päänsä pensaikkoon pisti. Aion pyörtää hakemukseni H:n kappalaisvirasta.
Pastori oli edellisenä syksynä suorittanut vakinaisen papin tutkinnon ja hankki muuttaa seurakunnasta taloudellisten asianhaarojen pakotuksesta.