Apteekari istui viereeni sohvalle, katsellen jonkinmoisella säälillä yksinkertaista huonettani, jossa kaikki oli niin köyhän näköistä, koditonta.
— Lämmin kesä kuin Itaaliassa.
— Niin kovasti lämmin, vastasin minä.
— Muistaako veli kenen syntymäpäivä on tänään?
— Kyllä, hyvin…
— Sitä vietetään vanhaan tapaan… ainoastaan vapaat poikamiehet ovat mahdollisia… veli on tervetullut.
— Kiitos… mihin aikaan?
— Seitsemän seutuvilla.
— Siis noin tunnin kuluttua.
— Niin juuri.